irstas
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
irstas (41) (komparatiivi irstaampi, superlatiivi irstain) (taivutus[luo])
- epäsiveellinen; hyvin sopimaton
- irstas vanha mies
- puhua irstaita
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈirst̪ɑs/
- tavutus: irs‧tas
Etymologia muokkaa
murteessa 'reipas, hilpeä', alkuaan 'irrallinen, vapaa'[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Vastakohta muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- irstas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.