irstas
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaairstas (41) (komparatiivi irstaampi, superlatiivi irstain) (taivutus[luo])
- epäsiveellinen; hyvin sopimaton
- irstas vanha mies
- puhua irstaita
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈirst̪ɑs/
- tavutus: irs‧tas
Etymologia
muokkaamurteessa 'reipas, hilpeä', alkuaan 'irrallinen, vapaa'[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaVastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- irstas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.