Adjektiivi

muokkaa

irstas (41) (komparatiivi irstaampi, superlatiivi irstain) (taivutus[luo])

  1. epäsiveellinen; hyvin sopimaton
    irstas vanha mies
    puhua irstaita

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈirst̪ɑs/
  • tavutus: irs‧tas

Etymologia

muokkaa

murteessa 'reipas, hilpeä', alkuaan 'irrallinen, vapaa'[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • irstas Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.