irstaus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈirst̪ɑus/ tai /ˈirst̪ɑu̯s/
- tavutus: irs‧ta‧us / irs‧taus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | irstaus | irstaudet |
genetiivi | irstauden | irstauksien |
partitiivi | irstautta | irstauksia |
akkusatiivi | irstaus; irstauden |
irstaudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | irstaudessa | irstauksissa |
elatiivi | irstaudesta | irstauksista |
illatiivi | irstauteen | irstauksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | irstaudella | irstauksilla |
ablatiivi | irstaudelta | irstauksilta |
allatiivi | irstaudelle | irstauksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | irstautena | irstauksina |
translatiivi | irstaudeksi | irstauksiksi |
abessiivi | irstaudetta | irstauksitta |
instruktiivi | – | irstauksin |
komitatiivi | – | irstauksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | irstaude- | |
vahva vartalo | irstaute- | |
konsonantti- vartalo |
irstaut- |
Käännökset
muokkaa1. epäsiveellisyys
|
Liittyvät sanat
muokkaaAnagrammit
muokkaaaristus, rasitus, surista, tussari
Aiheesta muualla
muokkaa- irstaus Kielitoimiston sanakirjassa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40