Substantiivi

muokkaa

rasitus (39)

  1. rasittuminen; se mikä rasittaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑsit̪us/
  • tavutus: ra‧si‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rasitus rasitukset
genetiivi rasituksen rasitusten
rasituksien
partitiivi rasitusta rasituksia
akkusatiivi rasitus;
rasituksen
rasitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rasituksessa rasituksissa
elatiivi rasituksesta rasituksista
illatiivi rasitukseen rasituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rasituksella rasituksilla
ablatiivi rasitukselta rasituksilta
allatiivi rasitukselle rasituksille
muut sijamuodot
essiivi rasituksena rasituksina
translatiivi rasitukseksi rasituksiksi
abessiivi rasituksetta rasituksitta
instruktiivi rasituksin
komitatiivi rasituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rasitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rasitus-

Etymologia

muokkaa

verbi rasittua + johdin -s

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aikaerorasitus, hermorasitus, lihasrasitus, liikarasitus, rasitusastma, rasituskoe, rasitusmurtuma, rasitusrintakipu, rasitussairaus, rasitustodistus, rasitusvamma, sotarasitus, sukurasitus, työrasitus, verorasitus, ylirasitus

Anagrammit
muokkaa

aristus, irstaus, surista, tussari

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rasitus Kielitoimiston sanakirjassa