aristus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaristus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrist̪us/
- tavutus: a‧ris‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aristus | aristukset |
| genetiivi | aristuksen | aristusten aristuksien |
| partitiivi | aristusta | aristuksia |
| akkusatiivi | aristus; aristuksen |
aristukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aristuksessa | aristuksissa |
| elatiivi | aristuksesta | aristuksista |
| illatiivi | aristukseen | aristuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aristuksella | aristuksilla |
| ablatiivi | aristukselta | aristuksilta |
| allatiivi | aristukselle | aristuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aristuksena | aristuksina |
| translatiivi | aristukseksi | aristuksiksi |
| abessiivi | aristuksetta | aristuksitta |
| instruktiivi | – | aristuksin |
| komitatiivi | – | aristuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aristukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aristus- | |
Anagrammit
muokkaairstaus, rasitus, surista, tussari
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- aristus Kielitoimiston sanakirjassa