aristaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaristaminen (38)
- teonnimi verbistä aristaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aristaminen | aristamiset |
| genetiivi | aristamisen | aristamisten aristamisien |
| partitiivi | aristamista | aristamisia |
| akkusatiivi | aristaminen; aristamisen |
aristamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aristamisessa | aristamisissa |
| elatiivi | aristamisesta | aristamisista |
| illatiivi | aristamiseen | aristamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aristamisella | aristamisilla |
| ablatiivi | aristamiselta | aristamisilta |
| allatiivi | aristamiselle | aristamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aristamisena (aristamisna) |
aristamisina |
| translatiivi | aristamiseksi | aristamisiksi |
| abessiivi | aristamisetta | aristamisitta |
| instruktiivi | – | aristamisin |
| komitatiivi | – | aristamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aristamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aristamis- | |