jäännöslopuke

Suomi

Substantiivi

jäännöslopuke (48)

1. (fonetiikka) historiallinen äänteen jatkaja sananrajalla, joka saa seuraavan konsonantin kahdentumaan

Huomautukset

• Jäännöslopuke on aiemmin kuvattu eri tavoilla virheellisesti mm. henkäysäänteeksi taikka laryngaali- tai glottaaliklusiiliksi. Uudemmissa kieliopeissa sen tilalla käytetään nimityksiä rajakahdennus, loppukahdennus, alkukahdennus tai rajageminaatio, jotka eivät tarkoita äännettä vaan seuraavan sanan alkukonsonantin kahdentumista.

Etymologia

yhdyssana sanoista jäännös ja lopuke

Liittyvät sanat

• alkukahdennus
• aspiraatio
• assimilaatio
• loppukahdennus
• rajageminaatio

Aiheesta muualla

• jäännöslopuke Kielitoimiston sanakirjassa