Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jäännöslopuke (48)

  1. (fonetiikka) historiallinen äänteen jatkaja sananrajalla, joka saa seuraavan konsonantin kahdentumaan

Huomautukset muokkaa

  • Jäännöslopuke on aiemmin kuvattu eri tavoilla virheellisesti mm. henkäysäänteeksi taikka laryngaali- tai glottaaliklusiiliksi. Uudemmissa kieliopeissa sen tilalla käytetään nimityksiä rajakahdennus, loppukahdennus, alkukahdennus tai rajageminaatio, jotka eivät tarkoita äännettä vaan seuraavan sanan alkukonsonantin kahdentumista.

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista jäännös ja lopuke

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa