jämä
![]() |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajämä (10)
- (arkikieltä) jostain jäljelle tai tähteeksi jäänyt osa
- (arkikieltä, monikossa) vielä palava tupakan tumppi
- Jätä jämät.
- (armeijaslangi, monikossa) arvomerkki
- Hei kappari vedä käteen, konsta nakkaa jämät mäkeen. (Klamydia, Mä lähen himaan)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjæmæ/
- tavutus: jä‧mä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jämä | jämät |
genetiivi | jämän | jämien (jämäin) |
partitiivi | jämää | jämiä |
akkusatiivi | jämä; jämän |
jämät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jämässä | jämissä |
elatiivi | jämästä | jämistä |
illatiivi | jämään | jämiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jämällä | jämillä |
ablatiivi | jämältä | jämiltä |
allatiivi | jämälle | jämille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jämänä | jäminä |
translatiivi | jämäksi | jämiksi |
abessiivi | jämättä | jämittä |
instruktiivi | – | jämin |
komitatiivi | – | jämine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jämä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- jämä Kielitoimiston sanakirjassa