Katso myös: jääma

Substantiivi

muokkaa

jäämä (10)

  1. jäljelle jäänyt tai kertynyt määrä ei toivottua ainetta (erit. kun mitataan tieteellisesti jäljelle jääneen aineen määrää puhdistusprosessissa tai elimistössä)
    Kasvisten torjunta-aineiden jäämät.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjæːmæ/
  • tavutus: jää‧mä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäämä jäämät
genetiivi jäämän jäämien
(jäämäin)
partitiivi jäämää jäämiä
akkusatiivi jäämä;
jäämän
jäämät
sisäpaikallissijat
inessiivi jäämässä jäämissä
elatiivi jäämästä jäämistä
illatiivi jäämään jäämiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäämällä jäämillä
ablatiivi jäämältä jäämiltä
allatiivi jäämälle jäämille
muut sijamuodot
essiivi jäämänä jääminä
translatiivi jäämäksi jäämiksi
abessiivi jäämättä jäämittä
instruktiivi jäämin
komitatiivi jäämine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jäämä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alijäämä, verojäämä, ylijäämä

Aiheesta muualla

muokkaa