jäämä

Katso myös: jääma

Suomi

Substantiivi

jäämä (10)

jäljelle jäänyt tai kertynyt määrä ei toivottua ainetta (erit. kun mitataan tieteellisesti jäljelle jääneen aineen määrää puhdistusprosessissa tai elimistössä)
Kasvisten torjunta-aineiden jäämät.

Ääntäminen

IPA: /ˈjæːmæ/
tavutus: jää‧mä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jäämä	jäämät
genetiivi	jäämän	jäämien (jäämäin)
partitiivi	jäämää	jäämiä
akkusatiivi	jäämä; jäämän	jäämät
sisäpaikallissijat
inessiivi	jäämässä	jäämissä
elatiivi	jäämästä	jäämistä
illatiivi	jäämään	jäämiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jäämällä	jäämillä
ablatiivi	jäämältä	jäämiltä
allatiivi	jäämälle	jäämille
muut sijamuodot
essiivi	jäämänä	jääminä
translatiivi	jäämäksi	jäämiksi
abessiivi	jäämättä	jäämittä
instruktiivi	–	jäämin
komitatiivi	–	jäämine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jäämä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

agenttipartisiippi verbistä jäädä

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: jäämistö

Yhdyssanat

alijäämä

Käännökset

1. joka on jäänyt jäljelle

englanti: residue, remnant

turkki: kalıntı

Liittyvät sanat

jättämä

Yhdyssanat

alijäämä, verojäämä, ylijäämä

Aiheesta muualla

jäämä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=jäämä&oldid=4643416”