jäämä
Katso myös: jääma |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajäämä (10)
- jäljelle jäänyt tai kertynyt määrä ei toivottua ainetta (erit. kun mitataan tieteellisesti jäljelle jääneen aineen määrää puhdistusprosessissa tai elimistössä)
- Kasvisten torjunta-aineiden jäämät.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjæːmæ/
- tavutus: jää‧mä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jäämä | jäämät |
genetiivi | jäämän | jäämien (jäämäin) |
partitiivi | jäämää | jäämiä |
akkusatiivi | jäämä; jäämän |
jäämät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jäämässä | jäämissä |
elatiivi | jäämästä | jäämistä |
illatiivi | jäämään | jäämiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jäämällä | jäämillä |
ablatiivi | jäämältä | jäämiltä |
allatiivi | jäämälle | jäämille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jäämänä | jääminä |
translatiivi | jäämäksi | jäämiksi |
abessiivi | jäämättä | jäämittä |
instruktiivi | – | jäämin |
komitatiivi | – | jäämine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jäämä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- agenttipartisiippi verbistä jäädä
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: jäämistö
Yhdyssanat
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- jäämä Kielitoimiston sanakirjassa