jankata

Suomi

Verbi

jankata (73-A) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) väittää itsepintaisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑŋkɑt̪ɑˣ/
• tavutus: jan‧ka‧ta

Liittyvät sanat

• inttää, jauhaa, jankuttaa, jaanata, jahnata, kinata, vatvoa

Johdokset

• substantiivit: jankkaaja, jankkaaminen, jankkaus

Aiheesta muualla

• jankata Kielitoimiston sanakirjassa