jankuttaa

Suomi

Verbi

jankuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) hokea samaa asiaa itsepintaisesti, lakkaamatta

   Älä viitsi enää jankuttaa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑŋkut̪ːɑːˣ/
• tavutus: jan‧kut‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: jankuttaja, jankuttaminen, jankutus

Aiheesta muualla

• jankuttaa Kielitoimiston sanakirjassa