jarruttaa

Suomi

Verbi

jarruttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. vähentää nopeutta, varsinkin painamalla jarrua

   Alamäessä ajaessa täytyy jarruttaa mutkissa.

2. (kuvaannollisesti) hidastaa jotakin kehitystä tai menettelyä

   jarruttaa rakennemuutosta

   jarruttaa oikeuden päätöstä

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑrːut̪ːɑːˣ/
• tavutus: jar‧rut‧taa

Etymologia

• johdos substantiivista jarru (vartalo jarru- + johdin -tta- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. vähentää nopeutta

englanti: brake espanja: frenar kroaatti: kočiti, *zakočiti ranska: freiner

ruotsi: bromsa turkki: fren yapmak venäjä: тормозить

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: jarruttaminen, jarrutus

Aiheesta muualla

• jarruttaa Kielitoimiston sanakirjassa
• jarruttaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 392, 399, 431 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa