Wikipedia
Katso artikkeli Jarru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

jarru (1)

  1. (tekniikka) liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
  2. jarrupoljin
    Paina jarrua!
  3. (kuvaannollisesti) este, hidaste
  4. (armeijaslangia) tornitarinan mukaan armeijassa sotilaiden ruokaan lisätty aine, jonka tarkoituksena on hillitä seksuaalisia haluja
  5. (slangia, huume-) jokin lamaava huume, joka hidastaa eli ”jarruttaa” piristeen käytön jälkeen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjɑrːu/
  • tavutus: jar‧ru

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jarru jarrut
genetiivi jarrun jarrujen
partitiivi jarrua jarruja
akkusatiivi jarru;
jarrun
jarrut
sisäpaikallissijat
inessiivi jarrussa jarruissa
elatiivi jarrusta jarruista
illatiivi jarruun jarruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jarrulla jarruilla
ablatiivi jarrulta jarruilta
allatiivi jarrulle jarruille
muut sijamuodot
essiivi jarruna jarruina
translatiivi jarruksi jarruiksi
abessiivi jarrutta jarruitta
instruktiivi jarruin
komitatiivi jarruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jarru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

hätäjarru, jarrusylinteri, kuolleen miehen jarru, lentojarrut, lisäjarruvalo, suujarru

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ilmajarru, jalkajarru, jarrukenkä, jarrumies, jarrupoljin, jarruraketti, jarrurumpu, jarrusiiveke, jarrusukka, jarrutehostin, jarruvalo, jarruvarjo, kitkajarru, käsijarru, käyttöjarru, levyjarru, paineilmajarru, pyörrevirtajarru, rumpujarru, seisontajarru, suujarru

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jarru Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 431 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa