SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

piriste (48)[1]

  1. stimulantti; päihde, joka kiihdyttää elintoimintoja ja piristää

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpirist̪eˣ/
  • tavutus: pi‧ris‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piriste piristeet
genetiivi piristeen piristeiden
piristeitten
partitiivi piristettä piristeitä
akkusatiivi piriste;
piristeen
piristeet
sisäpaikallissijat
inessiivi piristeessä piristeissä
elatiivi piristeestä piristeistä
illatiivi piristeeseen piristeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piristeellä piristeillä
ablatiivi piristeeltä piristeiltä
allatiivi piristeelle piristeille
muut sijamuodot
essiivi piristeenä piristeinä
translatiivi piristeeksi piristeiksi
abessiivi piristeettä piristeittä
instruktiivi piristein
komitatiivi piristeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • piriste Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48