juontua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
juontua (52-J) (taivutus[luo])
- olla peräisin; tulla, seurata jostakin; juontaa juurensa
- Sana "isä" juontuu kantauralin sanasta "*ičä".
- Perheeni juontuu Inkerinmaalta.
- ohjautua, muuttua, päätyä, johtua
- Keskustelumme juontui taas kerran samoihin asioihin.
- Sade juontuu myrskyksi.
- tulla juonnetuksi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjuo̯nt̪uɑˣ/
- tavutus: juon‧tu‧a
Idiomit muokkaa
- juontua mieleen = juolahtaa mieleen
Aiheesta muualla muokkaa
- juontua Kielitoimiston sanakirjassa