juontua (52-J) (taivutus[luo])

  1. olla peräisin; tulla, seurata jostakin; juontaa juurensa
    Sana "isä" juontuu kantauralin sanasta "*ičä".
    Perheeni juontuu Inkerinmaalta.
  2. ohjautua, muuttua, päätyä, johtua
    Keskustelumme juontui taas kerran samoihin asioihin.
    Sade juontuu myrskyksi.
  3. tulla juonnetuksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjuo̯nt̪uɑˣ/
  • tavutus: juon‧tu‧a

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • juontua Kielitoimiston sanakirjassa