juro
 |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
juro (1) (komparatiivi jurompi, superlatiivi juroin) (taivutus[luo])
- vähäpuheinen ja totisen oloinen, jäyhän yksitotinen ja usein omissa oloissaan paikallaan pysyvä
- Matti osoittautui mukavaksi kaveriksi vaikka vähän juro onkin.
- Jurot kalat eivät hevin ui pyydykseen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjuro/
- tavutus: ju‧ro
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Vastakohta muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- juro Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja muokkaa
Substantiivi muokkaa
juro m. (monikko juros)
- pysyvä omistusoikeus
- (historia) eläke (vastineeksi kruunulle lainatuista rahoista tai kuninkaan myöntämänä)
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
juro
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jurar