Substantiivi

muokkaa

jurous (40)[1]

  1. se, että on juro

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjurous/ tai /ˈjurou̯s/
  • tavutus: ju‧ro‧us / ju‧rous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jurous juroudet
genetiivi jurouden jurouksien
partitiivi juroutta jurouksia
akkusatiivi jurous;
jurouden
juroudet
sisäpaikallissijat
inessiivi juroudessa jurouksissa
elatiivi juroudesta jurouksista
illatiivi jurouteen jurouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juroudella jurouksilla
ablatiivi juroudelta jurouksilta
allatiivi juroudelle jurouksille
muut sijamuodot
essiivi juroutena jurouksina
translatiivi juroudeksi jurouksiksi
abessiivi juroudetta jurouksitta
instruktiivi jurouksin
komitatiivi jurouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juroude-
vahva vartalo juroute-
konsonantti-
vartalo
jurout-

Etymologia

muokkaa

sanan juro vartalosta juro- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jurous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40