jutta

Katso myös: Jutta

Suomi

Substantiivi

jutta (10-C)

1. (historia, raamatullinen, yleiskielessä vanhentunut) hihna, jolla ies sidottiin vetohärän sarviin

   Että puut kedolla hedelmänsä kantavat ja maa antaa kasvunsa, ja he asuvat surutoinna maassa; ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä heidän ikeensä jutan katkaisen, ja heitä olen pelastanut niiden käsistä, joita heidän pitää palveleman. (Hes. 34:27, Biblia 1776)