Katso myös: ieš

Adverbi

muokkaa

ies

  1. (murteellinen) edes

Käännökset

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ies (41-D)

 
[1] Espanjalainen hevosies
  1. härkien valjastuksessa käytettävä vetopuu; niskan taakse laitettava veto- tai kantolaite
  2. (kuvaannollisesti) sorto, orjuus
    Silloin he vapautuivat vuosisataisesta vieraan vallan ikeestä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈies/ tai /ˈie̯s/
  • tavutus: i‧es / ies

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ies ikeet
genetiivi ikeen ikeiden
ikeitten
partitiivi iestä ikeitä
akkusatiivi ies;
ikeen
ikeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ikeessä ikeissä
elatiivi ikeestä ikeistä
illatiivi ikeeseen ikeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikeellä ikeillä
ablatiivi ikeeltä ikeiltä
allatiivi ikeelle ikeille
muut sijamuodot
essiivi ikeenä ikeinä
translatiivi ikeeksi ikeiksi
abessiivi ikeettä ikeittä
instruktiivi ikein
komitatiivi ikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ikee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ies-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

härkäies, iespari, iespuu, iesvaljaat, niskaies, poikki-ies, pääteies, sarvi-ies, säkäies

Anagrammit
muokkaa

esi-, sei

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ies Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

muokkaa

Pronomini

muokkaa

ies

  1. (taivutusmuoto) jonkun
    • Ies libro estas ĉi tie. Jonkun kirja on täällä.

Ääntäminen

muokkaa