Substantiivi

muokkaa

sorto (1-K)

  1. vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla
    Työn orjat sorron yöstä nouskaa (Kansainvälinen)
  2. (merenkulku, ilmailu) veden tai ilman virtausten poikkeuttava vaikutus aluksen kulkusuuntaan
    Voimakas sorto aiheuttaa ohjaustoimista huolimatta reitiltä poikkeamisen.
  3. (intersektionaalinen feminismi) etuoikeutettujen syrjintä sorrettuja vastaan
    Sorto rassaa lihavia työpaikoilla (is.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsort̪o/
  • tavutus: sor‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sorto sorrot
genetiivi sorron sortojen
partitiivi sortoa sortoja
akkusatiivi sorto;
sorron
sorrot
sisäpaikallissijat
inessiivi sorrossa sorroissa
elatiivi sorrosta sorroista
illatiivi sortoon sortoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sorrolla sorroilla
ablatiivi sorrolta sorroilta
allatiivi sorrolle sorroille
muut sijamuodot
essiivi sortona sortoina
translatiivi sorroksi sorroiksi
abessiivi sorrotta sorroitta
instruktiivi sorroin
komitatiivi sortoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sorro-
vahva vartalo sorto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi sortaa + johdin -o

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

rotusorto, sekasorto, sortohallinto, sortohallitus, sortokausi, sortokulma, sortotoimi, sortovalta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sorto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 486 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sorto

  1. kohtalo