Substantiivi

muokkaa

sorto (1-K)

  1. vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla
    Työn orjat sorron yöstä nouskaa (Kansainvälinen)
  2. (merenkulku, ilmailu) veden tai ilman virtausten poikkeuttava vaikutus aluksen kulkusuuntaan
    Voimakas sorto aiheuttaa ohjaustoimista huolimatta reitiltä poikkeamisen.
  3. (intersektionaalinen feminismi) etuoikeutettujen syrjintä sorrettuja vastaan
    Sorto rassaa lihavia työpaikoilla (is.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsort̪o/
  • tavutus: sor‧to

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

verbi sortaa + johdin -o

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sorto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 486 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sorto

  1. kohtalo