kaikuma (inf kaikuda, yks 3 kaigub t. kaikub)

  1. kuulua, kiiriä, kajahdella (vaimeasti)
    eemalt kaigub lahingukära – etäältä kuuluu taistelun pauhu
    sügavalt metsast kaiguvad kirvelöögid – syvältä metsästä kuuluu kirveeniskuja

Taivutus

muokkaa