kaivata (73-E) (taivutus[luo])

  1. tuntea kaipuuta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑi̯ʋɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kai‧va‧ta

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaivata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.