Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kajauttaa (53-C) (taivutus [luo])

  1. synnyttää äkillinen voimakas ääni esim. laulamalla, huutamalla tai soittamalla
    Pikku-Pekka kajautti ilmoille intiaanihuudon.
  2. (arkikieltä) motata, täräyttää, lyödä
    Liisa kajautti häntä ahdistellutta häirikköä kassilla päähän.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑjɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈkɑjɑu̯t̪ːɑːˣ/
  • tavutus: ka‧ja‧ut‧taa / ka‧jaut‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa