kansallispuku

Suomi

Kansallispuku

Kansallispuku

Substantiivi

kansallispuku (1-M) (monikko kansallispuvut)

1. pitäjänpuku, kansanpuvun juhla-asuna käytettävä muunnelma
2. maan, kansan tai maakunnan oma perinteinen juhla-asu

Etymologia

• yhdyssana sanoista kansallinen ja puku

Käännökset

1. maan tai maakunnan oma juhlavaate

englanti: national costume ruotsi: nationaldräkt, folkdräckt saksa: Tracht

turkki: halk kostümü unkari: népviselet

Liittyvät sanat

• kansallispukuinen
• kansanpuku
• puku

Aiheesta muualla

• kansallispuku Kielitoimiston sanakirjassa