Substantiivi

muokkaa

puku (1-M)

  1. miehen tai naisen yhtenäinen asukokonaisuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuku/
  • tavutus: pu‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puku puvut
genetiivi puvun pukujen
partitiivi pukua pukuja
akkusatiivi puku;
puvun
puvut
sisäpaikallissijat
inessiivi puvussa puvuissa
elatiivi puvusta puvuista
illatiivi pukuun pukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puvulla puvuilla
ablatiivi puvulta puvuilta
allatiivi puvulle puvuille
muut sijamuodot
essiivi pukuna pukuina
translatiivi puvuksi puvuiksi
abessiivi puvutta puvuitta
instruktiivi puvuin
komitatiivi pukuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puvu-
vahva vartalo puku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aataminpuku, arkipuku, asepuku, avaruuspuku, hiihtopuku, housupuku, hääpuku, höyhenpuku, iltapuku, jakkupuku, juhlapuku, kansallispuku, kansanpuku, kesäpuku, kevätpuku, khakipuku, khakipukuinen, kokopuku, kumipuku, kuolinpuku, kutupuku, kutupukuinen, kävelypuku, körttipuku, lapinpuku, lappalaispuku, lenkkipuku, liituraitapuku, liivipuku, lottapuku, lumipuku, lämpöpuku, maastopuku, merimiespuku, mittapuku, morsiuspuku, mustalaispuku, mustapuku, märkäpuku, naamiaispuku, nahkapuku, narrinpuku, neulepuku, nunnanpuku, paitapuku, papinpuku, partiopuku, pelastuspuku, pellavapuku, peruspuku, piispanpuku, pikkupuku, pitäjänpuku, potkupuku, pukuelokuva, pukuharjoitus, pukuhuone, pukujuhla, pukukaappi, pukukangas, pukukoppi, pukukoru, pukulaukku, pukunäytelmä, pukuompelija, pukuompelu, pukupaita, pukupussi, pukuraha, pukusuoja, pukusuunnittelija, pukuvuokraamo, pukuyhdistelmä, puuvillapuku, puvunhousut, puvuntakki, pyhäpuku, rantapuku, ratsastuspuku, rippipuku, safaripuku, samettipuku, siviilipuku, smokkipukuinen, soidinpuku, sotilaspuku, sotilasvirkapuku, sukelluspuku, sukkapuku, suojapuku, surupuku, surupukuinen, talvipuku, tonttupuku, tummapuku, tuulipuku, työpuku, uimapuku, valepuku, valepukuinen, valmispuku, vanginpuku, verryttelypuku, vihkipuku, virkapuku, voimistelupuku, vuokrapuku, yhdistelmäpuku, ykköspuku, yöpuku

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puku Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

puku (1)

 
Puku (uros) (Kobus vardonii)
  1. Afrikan marskialueilla ja tulvatasangoilla Kongossa, Namibiassa, Tansaniassa ja Zambiassa viihtyvä ruohoa syövä sorkkaeläin, antilooppi (Kobus vardonii)
    Luonnontieteellisen nimen antoi luonnontutkija David Livingstone kunnioittaakseen ystäväänsä suurriistanmetsästäjä Frank Vardon'ia.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puku pukut
genetiivi pukun pukujen
partitiivi pukua pukuja
akkusatiivi puku;
pukun
pukut
sisäpaikallissijat
inessiivi pukussa pukuissa
elatiivi pukusta pukuista
illatiivi pukuun pukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pukulla pukuilla
ablatiivi pukulta pukuilta
allatiivi pukulle pukuille
muut sijamuodot
essiivi pukuna pukuina
translatiivi pukuksi pukuiksi
abessiivi pukutta pukuitta
instruktiivi pukuin
komitatiivi pukuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

puku (monikko pukus)

  1. puku (Kobus vardonii -antilooppi)

Kroaatti

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

puku

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta puki

Substantiivi

muokkaa

puku

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta puk
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta puk

Substantiivi

muokkaa

puku

  1. maha, vatsa