työpuku

Suomi

Substantiivi

työpuku (1-M)

1. työtehtävissä käytettävä asu, esimerkiksi tavallinen arkipuku tai jonkin tyyppinen suoja-asu
2. (armeija) eräissä palvelustehtävissä tarvittava, kuhunkin toimintaan erikseen tarkoituksenmukaiseksi suunniteltu asu, joka suojaa käyttäjäänsä ja/tai tämän normaalia asepukua likaantumiselta tai vahingoittumiselta

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪yø̯ˌpuku/
• tavutus: työ‧pu‧ku

Etymologia

• yhdyssana sanoista työ ja puku