karautella

Suomi

Verbi

karautella (67-C) (taivutus [luo])

1. (frekventatiivinen) karauttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrɑu̯ˌt̪elːɑˣ/ tai /ˈkɑrɑuˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: ka‧rau‧tel‧la / ka‧ra‧u‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä karauttaa (heikko vartalo karaut|a- + johdin -el:ele- + infinitiivin tunnus -la)

Käännökset

1. frekventatiivinen: karauttaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: karautteleminen

Aiheesta muualla

• karautella Kielitoimiston sanakirjassa