kaulata (73) (taivutus[luo])

  1. poistaa kuorta kasvavan puun rinnankorkeudelta koko ympärykseltä sen pystyyn tappamiseksi kahdessa-kolmessa vuodessa ehdyttämällä sen juuristo
    Kun puu kaulataan, yhteyttämistuotteet eivät varastoidu talveksi juuristoon ja palaudu keväällä latvaan kun yhteys on katkaistu.
    Harmaaleppä ei tee juurivesoja kun se on kaulattu pari vuotta ennen kaatamista.
    Parhaiten haavasta pääsee eroon kaulaamalla sen.

Etymologia

muokkaa

kaula-sanan yhteyteen kuuluva balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Muut sanueen sanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaulata Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaulata Suomen etymologisessa sanakirjassa
 
kaulata

kaulata (73) (taivutus[luo])

  1. silittää kankaita käsimankelilla

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta kavla[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Muut sanueen sanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaulata Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kaulata.
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kaulata.