kaulia

Suomi

Kaulia

Verbi

kaulia (61) (taivutus[luo])

1. litistää taikina levyksi vierittämällä sylinterimäistä palikkaa sen yli toistuvasti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑu̯liɑˣ/
• tavutus: kau‧li‧a

Etymologia

johdos verbistä kaulata (vartalo kaul|a- + johdin -i- + verbintunnus -a) < ruotsin sanasta kavla

Käännökset

1. litistää taikina

englanti: roll

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• kaulita

Johdokset

• substantiivit: kauliminen

Aiheesta muualla

• kaulia Kielitoimiston sanakirjassa