kauttakulku

Suomi

Substantiivi

kauttakulku (1-D)

1. transito
2. (epämuodollinen) läpikulku

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑu̯t̪ːɑˌkulku/
• tavutus: kaut‧ta‧kul‧ku

Etymologia

• yhdyssana sanoista kautta ja kulku

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kauttakulkuliikenne

Aiheesta muualla

• kauttakulku Kielitoimiston sanakirjassa