Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kehrätä (73) (taivutus[luo])

  1. tuottaa kierteistä ja kerrattua lankaa tekstiilikuiduista
  2. pitää jonkin tunnetilan (yleensä tyytyväisyyden) ilmaisemiseksi lyhytkatkoista matalataajuista ääntelyä kuten kissaeläimet
    kehrätä sylissä
  3. (kuvaannollisesti) ilmaista positiivista tunnetilaa hiljaisella, lempeällä olemuksella (ihmisestä)
    Hän suorastaan kehräsi onnesta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkehræt̪æˣ/
  • tavutus: keh‧rä‧tä

Etymologia muokkaa

johdos sanasta kehrä[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 335. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.