kehrätä (73) (taivutus[luo])
- tuottaa kierteistä ja kerrattua lankaa tekstiilikuiduista
- pitää jonkin tunnetilan (yleensä tyytyväisyyden) ilmaisemiseksi lyhytkatkoista matalataajuista ääntelyä kuten kissaeläimet
- kehrätä sylissä
- (kuvaannollisesti) ilmaista positiivista tunnetilaa hiljaisella, lempeällä olemuksella (ihmisestä)
- Hän suorastaan kehräsi onnesta.
- IPA: /ˈkehræt̪æˣ/
- tavutus: keh‧rä‧tä
johdos sanasta kehrä[1]
- kehrätä Kielitoimiston sanakirjassa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 335. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.