kehuskella (67) (taivutus[luo])

  1. kehua (yleensä) itseään, mahtailla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkehusˌkelːɑˣ/
  • tavutus: ke‧hus‧kel‧la

Etymologia

muokkaa
  • frekventatiivimuoto sanasta kehua

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa