Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kehuskella (67) (taivutus[luo])

  1. kehua (yleensä) itseään, mahtailla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkehusˌkelːɑˣ/
  • tavutus: ke‧hus‧kel‧la

Etymologia muokkaa

  • frekventatiivimuoto sanasta kehua

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa