kehuskeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakehuskeleminen (38)
- teonnimi verbistä kehuskella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kehuskeleminen | kehuskelemiset |
genetiivi | kehuskelemisen | kehuskelemisten kehuskelemisien |
partitiivi | kehuskelemista | kehuskelemisia |
akkusatiivi | kehuskeleminen; kehuskelemisen |
kehuskelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kehuskelemisessa | kehuskelemisissa |
elatiivi | kehuskelemisesta | kehuskelemisista |
illatiivi | kehuskelemiseen | kehuskelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kehuskelemisella | kehuskelemisilla |
ablatiivi | kehuskelemiselta | kehuskelemisilta |
allatiivi | kehuskelemiselle | kehuskelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kehuskelemisena (kehuskelemisna) |
kehuskelemisina |
translatiivi | kehuskelemiseksi | kehuskelemisiksi |
abessiivi | kehuskelemisetta | kehuskelemisitta |
instruktiivi | – | kehuskelemisin |
komitatiivi | – | kehuskelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kehuskelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kehuskelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kehuskella + johdin -minen