kehuskelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakehuskelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkehusˌkelu/
- tavutus: ke‧hus‧ke‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehuskelu | kehuskelut |
| genetiivi | kehuskelun | kehuskelujen kehuskeluiden kehuskeluitten |
| partitiivi | kehuskelua | kehuskeluita kehuskeluja |
| akkusatiivi | kehuskelu; kehuskelun |
kehuskelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehuskelussa | kehuskeluissa |
| elatiivi | kehuskelusta | kehuskeluista |
| illatiivi | kehuskeluun | kehuskeluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehuskelulla | kehuskeluilla |
| ablatiivi | kehuskelulta | kehuskeluilta |
| allatiivi | kehuskelulle | kehuskeluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehuskeluna | kehuskeluina |
| translatiivi | kehuskeluksi | kehuskeluiksi |
| abessiivi | kehuskelutta | kehuskeluitta |
| instruktiivi | – | kehuskeluin |
| komitatiivi | – | kehuskeluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehuskelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kehuskella + johdin -u
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kehuskelu Kielitoimiston sanakirjassa