Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

keikattaa (53-A) (taivutus[luo])

  1. (murteellinen, intransitiivinen) keikahtaa, kaatua
  2. (murteellinen, transitiivinen) keikauttaa, kaataa
  3. (puhekieltä, harvinainen) antaa keikkaluonteisia toimeksiantoja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkei̯kɑt̪ːɑːˣ/
  • tavutus: kei‧kat‧taa