keikka

Suomi

Substantiivi

keikka (9-A)

(arkikieltä) esittävän taiteilijan tai tällaisista koostuvan ryhmän esiintyminen
(arkikieltä) tilapäinen työtehtävä, etenkin muualla kuin vakituisessa työpisteessä tehtävä
(puhekieltä) yksittäinen harkittu rikollinen teko, varsinkin murto- tai muu varkaus taikka ryöstö
(puhekieltä) kellahdus, kaatuminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkeikːɑ/

tavutus: keik‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keikka	keikat
genetiivi	keikan	keikkojen (keikkain)
partitiivi	keikkaa	keikkoja
akkusatiivi	keikka; keikan	keikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	keikassa	keikoissa
elatiivi	keikasta	keikoista
illatiivi	keikkaan	keikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keikalla	keikoilla
ablatiivi	keikalta	keikoilta
allatiivi	keikalle	keikoille
muut sijamuodot
essiivi	keikkana	keikkoina
translatiivi	keikaksi	keikoiksi
abessiivi	keikatta	keikoitta
instruktiivi	–	keikoin
komitatiivi	–	keikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	keika-
vahva vartalo	keikka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. esiintyminen

englanti: gig

ranska: concert m.

2. tilapäinen työ

englanti: gig

ranska: petit boulot m.

3. rikos

englanti: heist

ranska: braquage m.

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: keikkailla

Yhdyssanat

keikkabussi, keikkabändi, keikkalaulaja, keikkamatka, keikkamuusikko, keikkatyö, kuperkeikka, ravintolakeikka

Aiheesta muualla

keikka Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Substantiivi

keikka yl. (1) (yks. määr. keikkan[luo], mon. epämäär. keikkor[luo], mon. määr. keikkorna[luo])

(suomenruotsia, puhekieltä, musiikki) keikka

Etymologia

sitaattilaina suomesta

Liittyvät sanat

Synonyymit

gig

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=keikka&oldid=4546473”