Substantiivi

muokkaa

kellahdus (39)

  1. kellahtaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkelːɑhdus/
  • tavutus: kel‧lah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kellahdus kellahdukset
genetiivi kellahduksen kellahdusten
kellahduksien
partitiivi kellahdusta kellahduksia
akkusatiivi kellahdus;
kellahduksen
kellahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kellahduksessa kellahduksissa
elatiivi kellahduksesta kellahduksista
illatiivi kellahdukseen kellahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellahduksella kellahduksilla
ablatiivi kellahdukselta kellahduksilta
allatiivi kellahdukselle kellahduksille
muut sijamuodot
essiivi kellahduksena kellahduksina
translatiivi kellahdukseksi kellahduksiksi
abessiivi kellahduksetta kellahduksitta
instruktiivi kellahduksin
komitatiivi kellahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kellahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kellahdus-

Etymologia

muokkaa

verbi kellahtaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa