keikkailu

Suomi

Substantiivi

keikkailu (2)

keikkaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkei̯kːɑi̯lu/
tavutus: keik‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keikkailu	keikkailut
genetiivi	keikkailun	keikkailujen keikkailuiden keikkailuitten
partitiivi	keikkailua	keikkailuita keikkailuja
akkusatiivi	keikkailu; keikkailun	keikkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	keikkailussa	keikkailuissa
elatiivi	keikkailusta	keikkailuista
illatiivi	keikkailuun	keikkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keikkailulla	keikkailuilla
ablatiivi	keikkailulta	keikkailuilta
allatiivi	keikkailulle	keikkailuille
muut sijamuodot
essiivi	keikkailuna	keikkailuina
translatiivi	keikkailuksi	keikkailuiksi
abessiivi	keikkailutta	keikkailuitta
instruktiivi	–	keikkailuin
komitatiivi	–	keikkailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keikkailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi keikkailla (vokaalivartalo keikkail|e-) + johdin -u

Käännökset

1. keikkaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

keikkailu Kielitoimiston sanakirjassa