keskivokaali

Suomi

Substantiivi

keskivokaali (6)

1. (fonetiikka) vokaali, jota äännettäessä kielen selän rajaama suuväylän kapein kohta on suun keskiosassa: suomen kielessä e ja i, jotka ovat äänteellisesti lähempänä etu- kuin takavokaaleita, mutta ovat vokaalisoinnun suhteen neutraaleja, mikä ilmenee siten, että ne voivat esiintyä kumpienkin yhteydessä, mutta keskenään esiintyessään liittyvät etuvokaaleihin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeskiˌʋokɑːli/
• tavutus: kes‧ki‧vo‧kaa‧li

Etymologia

• yhdyssana sanoista keski- ja vokaali

Käännökset

1. fonetiikka

englanti: central vowel

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• etuvokaali, takavokaali

Lähteet

• Antti Iivonen, Mari Horppila, Miika Heikkonen ja Olli Rissanen: Keskivokaali (central vowel) Fonetiikan perussanasto. 2000. Helsinki: Helsingin yliopisto. Fonetiikan laitos. Viitattu 18.12.2017.