keskivokaali

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

keskivokaali (6)

  1. (fonetiikka) vokaali, jota äännettäessä kielen selän rajaama suuväylän kapein kohta on suun keskiosassa: suomen kielessä e ja i, jotka ovat äänteellisesti lähempänä etu- kuin takavokaaleita, mutta ovat vokaalisoinnun suhteen neutraaleja, mikä ilmenee siten, että ne voivat esiintyä kumpienkin yhteydessä, mutta keskenään esiintyessään liittyvät etuvokaaleihin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkeskiˌʋokɑːli/
  • tavutus: kes‧ki‧vo‧kaa‧li

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VieruskäsitteetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Antti Iivonen, Mari Horppila, Miika Heikkonen ja Olli Rissanen: Keskivokaali (central vowel) Fonetiikan perussanasto. 2000. Helsinki: Helsingin yliopisto. Fonetiikan laitos. Viitattu 18.12.2017.