kierreliitin

Suomi

Substantiivi

kierreliitin (33-C)

1. liitin, joka kiinnitetään paikoilleen siihen työstetyn kierteen avulla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯rːeˣˌliːt̪in/
• tavutus: kier‧re‧lii‧tin

Etymologia

• yhdyssana sanoista kierre ja liitin

Liittyvät sanat

• jengamuffi