Wikipedia
Katso artikkeli Liitin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

liitin (33-C)[1]

  1. vastinkappale, johon kytketään johdin, letku tms.
  2. kappale, jolla yhdistetään toisiinsa kaksi letkua, johtoa tms.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈliːt̪in/
  • tavutus: lii‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liitin liittimet
genetiivi liittimen liittimien
liitinten
partitiivi liitintä liittimiä
akkusatiivi liitin;
liittimen
liittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi liittimessä liittimissä
elatiivi liittimestä liittimistä
illatiivi liittimeen liittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi liittimellä liittimillä
ablatiivi liittimeltä liittimiltä
allatiivi liittimelle liittimille
muut sijamuodot
essiivi liittimenä
(liitinnä)
liittiminä
translatiivi liittimeksi liittimiksi
abessiivi liittimettä liittimittä
instruktiivi liittimin
komitatiivi liittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
liitin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

antenniliitin, kaapeliliitin, kierreliitin, liitinstandardi, paperiliitin, pikaliitin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • liitin Kielitoimiston sanakirjassa

liitin

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä liittää

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C