kiipeillä

Suomi

Verbi

kiipeillä (67) (taivutus [luo])

1. (frekventatiivinen) kiivetä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːpei̯lːæˣ/
• tavutus: kii‧peil‧lä

Etymologia

• johdos verbistä kiivetä ((vahva) vokaalivartalo kiipe|ä- + johdin -il:ile- + verbintunnus -lä)

Käännökset

1. frekventatiivinen: kiivetä

ranska: grimper, escalader

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kiipeileminen, kiipeily

Aiheesta muualla

• kiipeillä Kielitoimiston sanakirjassa