kikattaa

Suomi

Verbi

kikattaa (53-C) (taivutus[luo])

1. nauraa kimeällä äänellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkikɑt̪ːɑːˣ/
• tavutus: ki‧kat‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kikattaminen, kikatus
• verbit: kikatella

Aiheesta muualla

• kikattaa Kielitoimiston sanakirjassa