kilahtaa

Suomi

Verbi

kilahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. aiheuttaa yksittäinen lyhytkestoinen kilisevä ääni
2. (kuvaannollisesti) saapua, tulla (rahasta)

   kilahtaa kassaan

   kilahtaa tilille

3. (slangia) pimahtaa, raivostua, menettää malttinsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkilɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: ki‧lah‧taa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä kilistä

Liittyvät sanat

Johdokset

• kilahdus
• substantiivit: kilahtaminen
• verbit: kilahdella

Aiheesta muualla

• kilahtaa Kielitoimiston sanakirjassa