kilahdus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- korkea ääni, joka syntyy kahden esimerkiksi lasisen tai metallisen kappaleen osumisesta
- Olutpullot tuottivat toisiinsa osuessaan kilahduksen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkilɑhdus/
- tavutus: ki‧lah‧dus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilahdus | kilahdukset |
| genetiivi | kilahduksen | kilahdusten kilahduksien |
| partitiivi | kilahdusta | kilahduksia |
| akkusatiivi | kilahdus; kilahduksen |
kilahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilahduksessa | kilahduksissa |
| elatiivi | kilahduksesta | kilahduksista |
| illatiivi | kilahdukseen | kilahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilahduksella | kilahduksilla |
| ablatiivi | kilahdukselta | kilahduksilta |
| allatiivi | kilahdukselle | kilahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilahduksena | kilahduksina |
| translatiivi | kilahdukseksi | kilahduksiksi |
| abessiivi | kilahduksetta | kilahduksitta |
| instruktiivi | – | kilahduksin |
| komitatiivi | – | kilahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kilahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kilahdus- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kilahdus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39