kimmahtaa

Suomi

Verbi

kimmahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. kimmota kerran jostakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimːɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: kim‧mah‧taa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä kimmota

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kimmahdus, kimmahtaminen

Verbi

kimmahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. kimmastua, suutahtaa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä kimpaantua