kimmota (74-H) (taivutus[luo])

  1. osua johonkin, johon osuessa kulkurata taittuu
    luoti kimposi kypärästä
    kiekko kimposi laidasta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkimːot̪ɑˣ/
  • tavutus: kim‧mo‧ta

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kimmota Kielitoimiston sanakirjassa

kimmota

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kimmottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kimmottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kimmottaa