kirskahtaa

Suomi

Verbi

kirskahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. päästää äkillinen kimeä ja säröinen, hankaava ääni

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirskɑht̪ɑː/
• tavutus: kirs‧kah‧taa

Etymologia

• momentaanijohdos verbistä kirskua

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kirskahtaminen