hankaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahankaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hangata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hankaava | hankaavat |
| genetiivi | hankaavan | hankaavien (hankaavain) |
| partitiivi | hankaavaa | hankaavia |
| akkusatiivi | hankaava; hankaavan |
hankaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hankaavassa | hankaavissa |
| elatiivi | hankaavasta | hankaavista |
| illatiivi | hankaavaan | hankaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hankaavalla | hankaavilla |
| ablatiivi | hankaavalta | hankaavilta |
| allatiivi | hankaavalle | hankaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hankaavana | hankaavina |
| translatiivi | hankaavaksi | hankaaviksi |
| abessiivi | hankaavatta | hankaavitta |
| instruktiivi | – | hankaavin |
| komitatiivi | – | hankaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hankaava- | |
| vahva vartalo | hankaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |