korskahtaa

Suomi

Verbi

korskahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. päästää ilmoille korskahdus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorskɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: kors‧kah‧taa

Etymologia

• momentaanijohdos verbistä korskua

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: korskahdus, korskahtaminen

Aiheesta muualla

• korskahtaa Kielitoimiston sanakirjassa