korskua

Suomi

Verbi

korskua (52) (taivutus[luo])

1. pitää katkonaista ääntä, joka syntyy sisäänhengitettäessä, kun sieraimet tai kitapurje värähtelevät voimakkaasti

   Hengitys vain korskui, kun Pekka veti räkää nieluunsa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorskuɑ/
• tavutus: kors‧ku‧a

Etymologia

• onomatopoeettinen

Liittyvät sanat

Johdokset

• korskahtaa, korskahdella
• substantiivit: korskuminen

Lähikäsitteet

• pärskyä
• korista
• hirnua